keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Paahdetut broccolinit ja nopea yrttipasta


Rakastan parsakaalia, joten ei ihme, että innostuin löytäessäni lähikaupasta vihdoin myös broccolinia. Tuo parsakaalin hennompi serkku, varsiparsakaali, on maultaan samankaltainen mutta herkempi. Kypsyy nopeasti ja voi valmistaa hyvin samaan tapaan. Tämän herkullisen pastan kyhäät pastan kiehumisajassa, eli se sopii hyvin kiireisen arki-illan ruoaksi. Ohje kahdelle.

nippu broccolinia
2 dl tuoreita yrttejä (basilika, salvia, persilja)
4 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
1 dl kuorimattomia manteleita
tagliatellea tai muuta pastaa oman maun mukaan

Keitä pasta hyvin suolatussa vedessä. Soseuta yrtit ja oliiviöljy sauvasekoittimella. Mausta yrttiöljy suolalla ja mustapippurilla. 

Huuhtaise broccolinit ja paahda ne kypsiksi parilapannulla tai grillissä. Mausta suolalla. Pilko manteleita hiukan ja paahda ne nopeasti pannulla broccolinien jälkeen.

Valuta pasta ja sekoita yrttiöljy siihen. Asettele tarjolle ja nauti.

Broccolinien kanssa toimisi taatusti hyvin myös ikisuosikki hernepesto. Ohje tuolla härkäpaistin kyljessä. 


keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Finnjävel


Saimme viime viikonloppuna kokea kevään, tai todennäköisesti koko vuoden, huikeimman ravintolakokemuksen, kun kävimme testaamassa Finnjävel-ravintolan Helsingin Etelärannassa. Paljon hehkutettu gourmet-ravintola tarjoilee suomalaista ruokaa uudella twistillä. Ja on taatusti jokaisen siitä lausutun ylisanan arvoinen.

Tarjolla oli seitsemän ja kymmenen ruokalajin menua, me otimme seitsemät. Pöytään kannettiin niiden lisäksi laskujemme mukaan n. 5 erilaista keittiön tervehdystä ja juustojakin tuli otettua, joten laaja ruokaelämys saatiin. 


Alkuun tuli karjalanpiirakkaa hieman eri tavalla kuin mitä olemme yleensä syöneet. Pieniä riisipuurokuutioita, jotka oli rukiilla leivitetty. 


Niiden kanssa sipaistiin hiukan erilaista munavoita. Hämmentävä muoto ja koostumus, mutta maku ehtaa karjalanpiirakkaa!


Totutuilla mauilla ja muodoilla leikiteltiin enemmänkin. Hämmennystä ja ihastusta herättivät nämä kalatikkarit. Ulkonäkö on täyttä karkkia, mutta maku kalaisaakin kalaisampi. Päällä mätiä, sekin hiukan eri tavoin valmistettuna kuin yleensä. 


Pienet juuriselleritervehdykset kivipedillä tarjoiltuina olivat kauniita kuin kukkaset, ja maukkaita.


Hienoon illalliseen kuuluivat tietenkin myös makuihin hyvin sopivat ja niitä tasapainottavat ja terävöittävät viinit. 



Talon lasit ja aterimet olivat muutenkin upeaa tekoa, varta vasten tätä ravintolaa tehtyjä.


Lammaskaali oli saanut häkellyttävän uuden muodon ja raikkaan makuyhdistelmän. Lammas tässä tartarina.


Ohrapuuro oli yhdistetty pinaatin kanssa ja tarjoiltiin ternimaitohyydykkeen kanssa.


Yksi illan parhaista annoksista oli sisältä pehmeä ja pinnalta rapea verilettunen, puolukkamarmeladin kera.



Hämmentävin nimi, mutta kaunein ulkomuoto oli mähnä ja silakka. Eli siis mätiä tässä silakan päällä, sisällä jogurttisydän.


Perinteinen ruisleipä, leivottu satavuotiaaseen juureen. Sen kanssa vaahdotettua voita. 


Kaunista aterinmuotoilua veitsissäkin, puukkotyyliin.


Välillä ravintolasaliin leijaili kevyt savun tuulahdus, kun keittiössä savustettiin itse siikaa. Munakastikkeen ja purjon rinnalle. 


Jälkkäriosaston avasi keittiön yllätystervehdys, joka vei lakritsanrakastajan sydämen mennessään. Koostumukseltaan rakeeksi jauhetun marjajäädykkeen alta paljastui pehmeä lakusydän.  


Varsinainen jälkiruoka näyttää epäilyttävästi creme bruleelta, mutta olikin maultaan täysin pullaa. Vanukkaan muodossa ja mansikkasorbetin kaverina. 


Palan painikkeeksi keiteltiin pannukahvit pöydän "nuotiolla".


Ja naposteltiin vielä todella ihanan voimakkaan makuisia ja täydellisen koostumuksen lakritsavaahtokarkkeja...


... ja suklaatryffeleitä.


Menkää, kokekaa, ihailkaa ja maistakaa itse. Lämmin suositus ja kiitos. 



maanantai 15. toukokuuta 2017

Sitruunainen mustamakkarapyttipannu


Viime viikonlopun seikkailujen seurauksena jääkaappiini päätyi elämäni ensimmäisen kerran mustaamakkaraa. En ollut (muistaakseni) maistanutkaan sitä aikaisemmin, joten oli hiukan yllättävää, miten miedolta se lopulta maistui. Makkarapaketti oli iso, joten siitä riittää useammallekin aterialle. Nopeana arki-illan ratkaisuna syntyi espanjalaisviritteinen sitruunaisen raikas pyttipannu, jonka oheen maustoin vielä nopeasti sitruunamajoneesin. Ohje kahdelle.

n. 200 g mustaamakkaraa
pieni kesäkurpitsa
1 salottisipuli
3 kynttä valkosipulia
oliiviöljyä
tuoretta persiljaa
suolaa ja pippuria
½ sitruunan kuori ja hiukan mehua
4 rkl majoneesia

Kuori ja pilko sipulit. Pilko kesäkurpitsa pieneksi. Kuulota vihanneksia oliiviöljyssä. Pilko mustamakkara pieneksi ja lisää joukkoon. Kun vihannekset ovat pehmenneet, voit lisätä hiukan lämpöä ja ottaa niihin paistopintaa. Mausta suolalla ja pippurilla. 


Raasta sitruunan kuori ja sekoita se majoneesiin. 


Tirauta pyttipannun päälle roiskaus sitruunan mehua raikastaaksesi makua. Ripottele silputtu persilja päälle ja tarjoile sitruunamajoneesin kanssa. Nopeaa ja taatusti maukasta!



torstai 4. toukokuuta 2017

Sellerikeitto


Arvaan, että tämä resepti saattaa nyt hiukan jakaa lukijoita. Osa ei ehkä edes avaa koko linkkiä, koska jo pelkkä ajatus selleristä puistattaa. Enkä lähde siitä väittelemään, he ovat parhaita asiantuntijoita siitä, mikä heidän suussaan hyvältä, tai edes siedettävältä, maistuu. Ymmärrän hyvin, koska itselleni vastaava vedenjakaja on tuore korianteri. Ei minun makuhermoihini vaikuta se, kuinka monta kertaa joku oli sitä maistanut ennen kuin oppi siitä pitämään. Yhtä lailla selleri saattaa olla no-no joillekin. Minusta se taas on aina ollut ihan hyvää, jopa hauskan kirpsakkaa. 

Selleri on keskeinen tekijä myös tämän menneen talven suosikkipadassani, kikhernekeitossa. Sitä olin tehnyt tässä taannoin ja selleriä oli jäänyt siitä yli. Sen perusteella lähdin etsiskelemään netistä kivaa selleriruoan ohjetta, sopiva pohja löytyi tällä kertaa Ilta-Sanomilta. Ohje on kahdelle.

1 rkl öljyä
250 g varsiselleriä
1 pieni sipuli
1 valkosipulin kynsi
2 dl kasvislientä
2 dl kookosmaitoa
1 laakerinlehti
3 pientä timjaminoksaa
mustapippuria
suolaa
50 g pinaattia
hiukan sitruunamehua ja intiaanisokeria
2 rkl mantelirouhetta

Kuori ja pilko sipulit. Leikkaa selleri pieniksi siivuiksi. Kuullota kattilassa, öljytilkassa. 


Lisää kasvisliemi, kookosmaito, laakerinlehti, timjami. Kiehauta ja hauduttele n. 15 min. Lisää pinaatti ja keitä vielä hetki.


Ota laakerinlehti pois. Soseuta keitto. Mausta se suolalla ja pippurilla, tasapainota makuja sitruunamehulla ja intiaanisokerilla  (tai muulla makealla). Paahda pinnalle mantelirouhetta.


Keiton ainekset olivat siis aika yksinkertaiset, mutta maku todella syvä ja vahva. Sanovat muuten myös, että selleri on diureetti, joten vaikutuksia odotellessa. ;-)

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Modernimpi pasha


Iloista toisen pääsiäispäivän iltaa teille! Eilen meillä juhlittiin herkkuaterialla suvun kesken, pöydässä oli kaikenlaista ihanaa kalasta lammaspaistiin ja ehkä hienoimpiin pääsiäismuniin ikinä. Itse toin pöytään pashaa, tosin hiukan modernimpana versiona tehtyä. Bongasin Kotiliedestä Vappu Pimiän pashaohjeen ja tuunasin sitä hiukan. 

Ennen pashan valmistukseen ryhtymistä on syytä laittaa puinen muotti likoamaan veteen, että se ehtii turvota oikeankokoiseksi. Ja pestä harso, jos se olisi sattunut pölyttymään kaapissa vuoden verran. Pasha onnistuu tottakai hyvin esim. harsolla vuoratussa siivilässäkin tehtynä, joten puumuotin puuttuminen ei estä mitään. 

100 g  raejuustoa
150 g maitorahkaa
100 g normaalisuolaista voita, huoneenlämpöistä
2 dl kuohukermaa
1 kananmunan keltuainen
1 dl hienoa sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 sitruunan kuori
½ sitruunan mehu.

Raasta sitruunan kuori ja purista mehu.


Vaahdota kerma. Jauha raejuusto pieneksi, vaikkapa näin:


Lisää maitorahka ja sekoita. Jauhettu raejuusto tuo pashaan minusta oikean koostumuksen ja suutuntuman. Oikealla tarkoitan tässä tietenkin Salmista kotoisin olleen mummini karjalaista versiota. Laitoin itse 100 g raejuustoa ja 150 g maitorahkaa, mutta suhteet voivat olla toisinkin päin ja koko homman voi tehdä pelkästä jauhetusta raejuustosta. 


Lisää sokeri, voi, keltuainen ja vaniljasokeri, sekoita tasaiseksi.


Mausta sitruunankuorella ja mehulla. Nostele kevyesti joukkoon kermavaahto. Kaada sitten puiseen, harsolla vuorattuun pashamuottiin. Laita lopuksi pohjakappale tai pieni paino päälle. Pashasta valuu heraa pois sen asettuessa, joten laita alle vaikka lautanen tai muu astia, joka kerää nesteen. Anna jähmettyä ja valua yön yli jääkaapissa. 


Sitten jännittävä hetki, kun muotti puretaan....


.. ta-daa! Se onnistui! Kuviot olisivat voineet ehkä näkyä voimakkaammin, mutta koossa pysyi ja hyvältä maistui!


Serkkuni teki pääsiäispöytäämme pashaa mummin perinteisellä reseptillä, joten päästiin vertailevan pashantutkimuksen maailmaa. Molemmat olivat tosi hyviä! Modernimmassa versiossa maistuu sitruuna, perinteisessä vanilja. Rasvaa ja sokeria löytyy molemmista riittävästi. :-)


sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Naisen vihreä palmikkopusero


Kevättalven ihanin palmikkopusero on vihdoin myös täällä blogin puolella. Aloin tehdä tätä jo joulun jälkeen, lahjaneuleiden jälkeen. Minulla on tosi monta hyvää neuletakkia, mutta siistejä ja monessa tilanteessa toimivia villapuseroita ei oikeastaan kovin montaa. Näinpä lähdin tätä tekemään.

Malli on Moda-lehdestä 2/2014, nro 6. Se olisi ollut ihana lehden esimerkin mukaisesti myös oranssinpunaisena, mutta sen väristä lankaa en löytänyt. Väriä halusin kuitenkin ja tämä ihana ruohonvihreä sävy hurmasi minut. Myöhemmin kuulin, että se on peräti yksi tämän kevään muotiväreistä. Eli trendien harjoilla mennään, tottakai. ;-) Lanka on Schachenmayr Merino Extrafine 120 (100 % merinovilla, tiheys 22 s ja 30 krs = 10 cm, puikot 3-4)



Pusero yltää sopivasti lantion yläosaan, mutta ei kuitenkaan ole tunikamittainen. Näin sille on hyvin käyttöä erilaisten housujen ja hameiden kanssa. 


Edessä ja takana menee kolme erilaista kuviota. Salmiakkikuvioinen pystyraita ja sen molemmin puolin kapempaa ja leveämpää palmikkoa. 


Kaunis yksityiskohta ovat raglan-hihat, jotka mielestäni tuovat kauniin naisellisen muodon neuleeseen. Palmikkokuvioihin asti ne eivät edessä tai takana yllä, vaan kapeneminen tapahtuu reunan raitaneuleen alueella. 


Hihojen keskellä menee kolmen palmikon kuvio, alapuoli on raitaneuletta. 


Hihansuihin vielä aika pitkä joustinneule. Tuo ryhdikkyyttä sekin. Hihat jäävät sopivasti hiukan ranteen yläpuolelle, joten rannekorut näkyvät kauniisti alta. Alkuperäisessä mallissa hihat olivat vieläkin lyhyemmät, mutta itse venytin niitä kostuttamalla neuleen. 



lauantai 1. huhtikuuta 2017

Entistä paremmat key lime pie -leivokset


Kirjoittelin tänne reilu vuosi sitten ihanien key lime pie -leivosten reseptin. Ne ovat yksi suosikkileivoksiani: ihana keksipohja, pehmeä täyte, kirpeän makea maku. Sitä paitsi pursottaminen on minusta aina ihan lapsellisen hauskaa, vaikka välillä jäljessä olisikin toivomisen varaa.

Tänään kaupasta löytyi kinuskinmakuista tuorejuustoa, joten sain idean kokeilla, miten se toimisi näissä leivoksissa kondensoidun maidon sijasta. Ja hyvinhän se toimi! Ehkä jopa parempi lopputulos kuin alkuperäisessä reseptissä. 

Pohja oli ihan samanlainen kuin viimeksikin, eli 

120 g digestivekeksejä
3 rkl siirappia
50 g voita tai margariinia

Sulata voi ja siirappi. Sekoita keksimurskaan. Painele muffinsivuokien pohjalle ja paista 180 C asteessa n. 6 minuuttia. Anna jäähtyä hyvin ennen täyttämistä.

Täyte:

2 dl kuohukermaa
200 g kinuskinmakuista tuorejuustoa
2-3 tl intiaanisokeria 
½ tl vaniljasokeria
2 limen kuori raastettuna
4 rkl limemehua.

Raasta limejen kuoret ja purista mehu. Sekoita kerma, limenkuori ja sokerit. Vaahdota. Lisää tuorejuusto ja limemehu. Sekoita tasaiseksi. Pursota jäähtyneisiin pohjiin. Koristele halutessasi limenkuorella tai strösseleillä. Anna tasaantua jääkaapissa mieluiten vähintään 30 min.