tiistai 22. toukokuuta 2018

Naisen virkattu ja neulottu kaarrokepusero


Kesä ja vihdoinkin hellekelit ovat täällä! Kahden vuoden tauon jälkeen. ;-) 
Näille lämmöille valmistui juuri sopivasti uusi taivaansininen kesäpuseroni. 



Ohje on Novitan Kesä 2018 -lehdestä malli nro 46. Lankana merseroitua puuvillaa eli Novitan Cotton Mercerized (100 % merseroitu puuvilla, tiheys 28 s ja 38 krs = 10 cm, puikkosuositus 2½-3). Käytin virkkuukoukkua ja puikkoja 2½. Neulon nykyään todella harvoin pelkästä puuvillalangasta, koska se on kokemukseni mukaan usein vähän jäykkää ja painavaa. Tässä puserossa se kuitenkin toimi, koska pitsikaarrokkeen on tarkoituskin olla melko jämäkkkä ja antaa ryhtiä puserolle.



Neule aloitetaan pääntieltä virkkaamalla kaarroke suljettuna pyörylänä ylhäältä alas. Siitä olikin pitkä aika, kun olin viimeeksi virkannut. Innostuin kovasti ja jopa petyin vähän, kun kiva kaarrokekuvio loppui. No, uusia virkkausprojekteja voi aina viritellä. 

Kaarrokkeen jälkeen silmukat poimittiin pyöröpuikoille ja aloitettiin sileä neule ylhäältä alas. Hihojen sekä etu- ja takakappaleiden väliin tehtiin raglanlevennykset. 


Hihojen alut jätettiin odottamaan langalle ja etu- ja takakappale tehtiin pyöröpuikoilla suljettuna neuleena alas asti. Alkuperäinen ohje oli vähän A-linjainen, silmukoita olisi lisätty ylhäältä alas tasaisin välein. Itselleni sellainen malli ei ole imartelevin, joten teinkin ennemmin kavennukset kainaloista vyötäröä kohti ja jälleen levennykset siitä helmaan. Itse asiassa melko jyrkät kavennukset ja levennykset, jolloin pusero kyllä istuu hienosti. Helmaan tuli vielä muutama kerros pitsikuviota, itse lisäsin ohjeeseen vielä pari kerrosta. 

Lopuksi hihat poimittiin puikoille, tehtiin hieman kavennuksia ja n. 5 cm kohdalla pääteltiin neule. Hihansuut koristeltiin yksinkertaisella virkkauksella. 



Nyt voi nauttia kesästä uudessa tyylissä!

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Pitkät kukalliset sukat


Talvella huomasin nolon tilanteen. Kaikissa, siis ihan oikeasti kaikissa, lempivillasukissani oli päkiän kohdalla reikä. Osa niistä oli vaivihkaa kasvanut jo aika suuriksi. Suutarin lapset ja kengät tuli mieleen kyllä. Venytin uusien sukkien neulomista kuitenkin keväämmälle, koska yksi toinen neuleprojekti vei aikaa (se pitääkin muistaa esitellä täällä ihan ensitilassa!).


Vihdoin pääsin sukkien tekemisen makuun. Sopiva malli löytyi Novitan 2018 kevät -lehdestä. Tilaan sitä nykyään, niin se sattui ensimmäisenä käteen. Nostalgiaraidoiksi nimetyt sukat tehdään alkuperäisen ohjeen mukaan 7 veljestä Aurorasta ja Pohjolasta. Niiden värimaailma ei täysin puhutellut minua, joten otin viherkuvioisen Auroran ja ihan yksivärisen kermanvalkoisen 7 veljeksen.


Sukat ovat polvipituiset, mikä on hauskaa vaihtelua. Yleensä omat sukkani eivät ole niin pitkiä, joten vaihtelu virkistää. Seurasin aika lailla tarkasti ohjetta varren ja kantapään osalta. Jalkapöydän Aurora-raidasta tein ohjetta pidemmään, vaihdoin vielä hetkeksi valkoiseen ja tein Auroralla vielä kärjet kärkikavennuksista alkaen.


Viherkuvioista Auroraa kuitenkin jäi ja pohdiskelin, että tulenkohan käyttämään sitä mihinkään muuhun projektiin. Väri on minulle vähän harvinainen (vaikkakin sopii hyvin!) ja jäljelle jäänyt jämä aika pieni. Niinpä sain idean koristella sukkia vähän lisää! Ja kun idealle antaa pikkusormen, niin sehän vei sitten koko käden. Tai tässä tapauksessa sukan varren, ja vähän enemmänkin.


Tein kolmenlaista koristetta. Ketjusilmukkanauhoista ompelin sukkien valkoisille raidoille spiraaleja ja kaarevia lenkkejä. Kumpaankin sukkaan virkkasin yhden ison kukkasen, joka on koristelun ykköskohta. Lisäksi virkkasin paljon pieniä kukkia, joita ompelin aika rohkealla kädellä sinne tänne. Koristelussa otti vallan ajatus "more is more", eli mitä sitä kainostelemaan. Kukkaa kehiin vaan. 



Koristeet painottuvat sukkavarsien etu- ja ulkoreunoihin, muutama eksyi ihan jalkapöydälle saaakka. Aika söpö kokonaisuus, vai mitä sanotte?

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Pähkinäinen uunipuuro


Viikonloppuaamujen herkkuaamiaiset tekevät lomasta lomaa. Rapeat vohvelit eri tavoin maustettuna ja vaihtelevilla täytteillä ovat yksi suosikeistani. Myös kananmunat eri tavoin, kuten vaikka uppomunina. Nyt kärkisijoille hyppää uusi tulokas, pähkinäinen ja omenainen uunipuuro. Ohjeen pohja on Glorian ruoka & viini -lehdestä, täytteet ja määrät vähän vaihdeltuna. Runkona kauran, omenan ja mausteiden ihana liitto, jotka yhdessä munamaidon kanssa muodostavat pehmeän puuron tai peräti puurovanukkaan. Makua ja rakenetta tuo herkullinen siemenkuorrute. Ohje 4-5 hengelle.

2,5 dl kaurahiutaleita
½ dl mantelirouhetta
2 rkl fariinisokeria
½ tl kanelia
½ tl kardemummaa
½ tl suolaa
½ tl leivinjauhetta
2 omenaa
1 kananmuna
3,5 dl maitoa

Siemenkuorrute:
3/4 dl hasselpähkinärouhetta
1,5 dl kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä
2 rkl hunajaa
1 rkl rypsiöljyä.

Voitele laakeahko (esim. 17 x 25 cm) uunivuoka voilla tai öljyllä. 

Sekoita puuron kuivat aineet keskenään. Kuori omenat, poista siemenkota ja pilko pieniksi kuutioiksi. Sekoita kuivien aineiden joukkoon ja kaada seos vuokaan.  Vatkaa kananmuna ja maito keskenään, kaada vuokaan kuivien aineiden pääle.

Sekoita siemenkuorrutteenainekset keskenään ja lisää vuokaan hiutaleseoksen päälle. 

Paista uunissa 200 C asteessa n. 30 minuuttia, kunnes puuro on saanut kauniin kullanruskean värin. Anna vielä tekeytyä n. 10 - 15 minuuttia ennen tarjoilua. 

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Baileys-kermaan dipattavat täytetyt laskiaispullat


Laskiaispulla, sesonkiherkkujen suosikkini! Inspiroiduin tänä vuonna kovasti Perinneruokaaprkl-blogin dipattavista laskiaispullista ja heti alkoi mielessä siintää, millaisen version tekisin. Siinä dipattavien pullapötköjen sisälle oli leivottu mantelimassaa ja pötköjä dipattiin kermaan ja hilloon. Mainio all-in-one -versio hänelle, joka haluaa sekä hillon entä mantelimassan. Minulle niiden välinen valinta on aina ollut helppo, koska en oikein pidä mantelimassan mausta. Se on jännä, että tykkään oikeista manteleista kovasti, niin kokonaisina, lastuina kuin rouheenakin, mutta makuhermoihin ei iske mantelimassa, marsipaani, karvasmanteli tai edes Amareton kaltaiset liköörit. Siksi olen aina ollut hillonaisia. Päätin kuitenkin yhdistää hillon ja _oikean_ mantelin siten, että pötköjen sisälle meni omenamarmeladia ja mantelirouhetta. Erinomainen yhdistelmä! Ja kun kermavaahdon joukkoon tulin vielä lorauttaneeksi vähän Baileys-likööriä, niin tulipa erinomainen yhdistelmä! Testiryhmä suosittelee!

Pullataikinan pohja on Vappu Pimiän "Vappu leipoo" -kirjasta (Cozy Publishing 2017), jonka joulupukki kiltille leipojanaiselle viime jouluna toi. 


Taikinasta tulee n. 16 pullapötköä.

Taikina

3 dl kevytmaitoa
1 kananmuna, huoneenlämpöisenä
½ tl suolaa
1 dl sokeria
1 pss kuivahiivaa
n. 7 dl vehnäjauhoja (tai 6 tai 8)
100 g voita tai margariinia, huoneenlämpöisenä

Täyte

n. 150 g omenamarmeladia
n. 1 dl mantelirouhetta

Koristeluun

1 kananmuna
raesokeria

Baileys-kerma

2 dl kuohukermaa
2 tl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 - 3 rkl Baileys-likööriä

Lämmitä maito kädenlämpoiseksi. Sekoita joukkoon muna, suola ja sokeri. Lisää hieman jauhoja, joihin olet sekoittanut kuivahiivan. Sekoita ja lisää jauhoja vähän kerrallaan. Noin puolivälissä ala vaivata joko käsin tai taikinakoukuilla. Vaivaa loppuvaiheessa taikinaan voi ja tarkastele jauhojen määrää. Taikinan on tarkoitus olla pehmeää ja löysähköä, mutta ei kuitenkaan jäädä ihan kiinni käsiin. Peitä taikinakulho ja anna kohota vedottomassa, lämpimässä paikassa n. tunnin ajan. 

Leivo taikina kolmessa osassa. Kaulitse n. 12 cm korkeaksi ja 25 cm leveäksi levyksi. Leikkaa siitä n. 4-5 cm levyisiä suikaleita. Levitä niiden keskelle n. 2 tl omenamarmeladia ja ripottele kylkeen mantelirouhetta. Käännä reunat yhteen ja paina ne kiinni toisiinsa. Ummista myös pötkön päät ja rullaa vaikka pari kertaa. 



Nosta pötköt uunipellille ja kohota niitä liinan alla noin 15 min. 


Riko kananmuna lasiin ja voitele kohonneet pullapötköt. Ripottele päälle raesokeria. 



Paista 220 C uunissa keskitasolla n. 10 - 15 min, kunnes pötköt ovat kauniin kullanruskeita. 


Vaahdota kerma ja mausta se sokereilla ja Baileysillä. Keitä kahvit ja ala dippailemaan. :)

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Vuohenjuusto-pinaattipiirakka


Hyvää uutta vuotta ja arkeen paluuta. Sitä voisi helpottaa vuohenjuustoa ja pinaattia yhdistävällä piirakalla. Harmoninen kokonaisuus tuli tästä piirakasta, vaikka resepti syntyi hieman kaikkea, mitä kaapista löytyy -ajatuksella. Makujen pehmeys sopii hyvin yhteen. Ja onhan tässä suosikkiani lehtipersiljaa. Sitä rakastaisin missä vaan. 

Pohja:
100 g voita tai margariinia
3 - 4 dl sämpyläjauhoja
½ tl suolaa
(1 rkl vettä)

Sekoita suola jauhoihin ja nypi ne rasvan joukkoon. Lisää vettä, jos tarvitsee, jotta taikinasta tulee yhtenäinen pala. Anna jähmettyä jääkaapissa n. 15 - 20 min. Taputtele piirasvuoan pohjalle ja esipaista 200 C asteessa n. 10 min.

Täytteet
2 salottisipulia
1 valkosipulinkynsi
oliiviöljyä.
150 g pakastepinaattia
100 g vuohenjuustoa 
2,5 dl ruokakermaa tai kermamaitoa
3 kananmunaa
1,5 dl emmental-raastetta
1,5 dl silputtua lehtipersiljaa
suolaa ja mustapippuria

Kuori ja pilko sipulit. Kuullota niitä tilkassa oliiviöljyä. Sulata ja valuta pinaatti. Viipaloi vuohenjuusto kiekoiksi. Sekoita keskenään ruokakerma, munat, emmental-raaste ja lehtipersilja. Lisää kuullotetut sipulit ja pinaatti. Maista ja mausta suolalla ja pippurilla.
Paista 200 C asteessa uunissa n. 30 - 40 min, kunnes täyte on hyytynyt.