Ruokamatka Filippiineille
Okei, ei se loma nyt täyttä aktiivitouhuilua ollut, koska alkoi parin päivän löhöetapilla Thaimaan Phuketissa. Siellä aktiviteetin tasot olivat lähinnä hotellin uima-altaassa pulikointia, allastuolissa makoilua ja satunnainen kuntosalikäynti. Edes ruokailua varten ei tarvinnut siirtyä kaueammas (jos ei halunnut), sillä maittavaa fried riceä ja kanaa sai tilattua suoraan altaan reunalle. Jetlagiaan lepäilevä turisti kiittää.
Thaikeittön makuihin jo kauan sitten kyllästyneenä tilasin yhdellä illallisella pasta carbonaraa. Itse tekisin kyllä parempaa, mutta hyvin tämä menetteli silti.
Siirryimme Phuketista Filippiineille yölennolla, jolla ei uni ehtinyt tulla silmään. Niinpä unta yritettiin saada sen jälkeen Manilan lentokentän kylmällä lattialla ilmastointilaitteiden puhaltaessa niskaan. Jo valmiiksi pitkä vaihtoaika venähti muutaman tunnin pidemmäksi, mitä lentoyhtiö pahoitteli ja tarjosi asiakkaille filippiiniläistä pikaruokaa: paistettua kanaa ja riisiä. Kyllä, tuo käärepapereissa oleva möllykkä ei ole hampurilainen, vaan riisiä. Hyvä ruoka, parempi mieli asiakkailla.
Coronilla asettauduimme Sea Dive Resort -hotelliin, jossa oli samassa sukelluskeskus.
Illalliseksi tietysti yleisaasialaisia kevätrullia ja paikallista kevytolutta...
... sekä vähintääkin mystinen nuudeliannos kasviksilla. Luulin tilaavani paistettuja (fried) nuudeleita, mutta sieltähän tulikin kuivattuja (dried) nuudeleita. Kivasti rapsuivat suussa. Vihannekset olivat hyviä ja kastikekin, mutta rutikuivat nuudelit ehkä kuitenkin pettymys.
Hotellin aamiaistarjoilu oli mielenkiintoinen kokemus. Ei seisovaa pöytää, vaan annokset tilattiin listalta a la cartena. Ne kannatti tulla tilaamaan ajoissa, koska valmistukseen saattoi mennä mitä tahansa 10-50 minuutin välillä. Aamuihin oli siis hyvä jättää aikaa, jos meinasi ruokaa saada syödäkseen. Minulle se ei varsinaisesti ollut ongelma, koska aktiiviloman säännöllisessä rytmissä tuli joka tapauksessa herättyä aikaisin, aamuauringon lämmitellessä nukkujan silmiä. Ja hyvä tankkaus ennen päivän aktiviteetteja oli välttämätöntä.
Ensimmäisen aamun valintani oli tällainen: paahtoleipää, vihanneksia, paistettu muna, marmeladia ja voita sekä kaksi paikallista makkaraa. Kaksi hyvin tuhtia ja rasvaista makkaraa, huh huh! Liha ei ollut kovin pieneksi jauhettua ja massa oli hyvin voimakkaasti valkosipulilla maustettua. Aikamoista. Taisi toinen makkara jäädä yli.
Valkosipuli oli muuten mauste, jota Filippiineillä käytettiin hyvin paljon. Sillä maustettiin monet ruoat aina garlic rice:stä lähtien. Yleismauste, siis.
Riisiä sen sijaan löytyi hotellin aamiaisen kahvista. Oli valittavana kaksi termosta, toisessa brewed coffee ja toisessa rice coffee. Jänniä makuja molemmat. Aika laihoja suomalaiseen sumppiin tottuneelle, mutta kyllä niillä päivä käyntiin lähti.
Makkarakokemus jäi kertakokeiluksi, varsinaiseksi aamiaissuosikiksi nousi tämä kinkku-muna-sulatejuusto-voileipä.
Toki banaanipannukakkujakin piti maistaa.
Teimme joka päivä kolme sukellusta, yleensä kaksi hylyillä ja yksi niitä matalammalla riutalla. Ensimmäisen sukelluksen jälkeen syötiin pienellä laivalla lounas, joka piti sisällään riisiä ja kahta päivittäin vaihtuvaa soosia/wokkia/pataa.
Tässä lautasella kasvis-kanakastiketta (oikealla) ja paikallista lihapataa (vasemmalla).
Sukellusten välissä juotiin runsaasti, jotta nestetasapaino pysyy hyvänä. Sukeltajan cocktailina ah-niin-maukas elektrolyyttijuoma, jossa erilaisia "suolia" sopivassa suhteessa.
Paikallisia snacksejakin piti tietysti natustaa välipalana. Tavallisten sipsien lyötäminen lähikioskeista tuotti yllättävän paljon hankaluuksia. Niinpä kokeilin tällaisia raksuja...
... joiden pääraaka-aine olivat herneet! Aika yllättävää, mutta oikein hyvältä maistuivat.
Illalliskokemuksia oli monenlaisia. Tässä kylmänä tarjoiltu pasta.
Parempi kokemus sen sijaan oli katugrilli, kuinkas muuten. Grilli oli erittäin suosittu sekä paikallisten että turistien keskuudessa. Sinne piti jopa mennä varaamaan pöytää, jos halusi suosituimpaan aikaan syömään. Tarjolla oli kanaa..
... possua vartaina ja fileinä...
... makkaroita ja kanankoipia...
... sekä epämääräistä "possumössöä" (virallisesta nimestä en saanut mitään selvää). Se piti sisällään paljon punasipulia ja possua, mahdollisesti myös jotain sisäelimiä.
Nämä annokset tarjoiltiin taatusti kuumina.
Sekä osa myös erittäin well done -grillattuna.
Suosikkiravintolaksemme muodostui kuitenkin Fika-niminen kahvila-ravintola (jolla ei nimestään huolimatta ole kuulemma ruotsalaisia yhteyksiä).
Kaunis miljöö, herkullinen ruoka ja etenkin ihanat kakut vetivät meidät sinne ilta toisensa jälkeen, joko koko illalliselle tai pelkästään jälkkärille.
Superhyvää kanapastaa a la Alfredo (Pedro?). Sekä tietysti valkosipulileipää, kuinkas muuten.
Jättiannos maukasta bologneseä (ja valkosipulileipää), joka oli yksi suosikeistamme. Yhtenä iltana sitä ei riittänytkään kaikille. Onnistuimme tekemään ennakkotilauksen seuraavaksi illaksi ja saimmekin päivällä iloisen viestin laivalle, että tänä iltana saa taas Fikasta bolognesea, tervetuloa! :)
Paikallinen San Miguel sai vahvan suosituksen.
Sekä Fantan paikallinen versio Royal. Myös lomakola kuului olennaisena osana matkan nautintoihin. Aina kivasti servettiin kääräistynä.
Ruoka ei tullut Fikassakaan aina kovin asap. Odottelua helpotettiin paitsi limulla, myös kekseillä.
Ja sitten ne kakut, oijoi! Suuri osa Fikan vetovoimaa meille oli monipuolien kakkuvalikoima, jonka ehti viikon aikana käydä kokonaisuudesssan läpi (moneen kertaan). Tässä suklainen Boston cream:
Porkkanakakku, jonka kuorrutteen määrässä ei ollut kitsasteltu.
Sekä vahvan peukun saanut kinuskikakku.
Huikea oli myös pähkinäinen banaani-suklaakakku.
Päälle omenakuvioitu cappuccino, niin kyllä kaatui sukeltaja onnellisena sänkyyn...
... valmiina ihmettelemään seuraavan päivän seikkailuja.
Kommentit
Lähetä kommentti