perjantai 30. maaliskuuta 2018

Pitkät kukalliset sukat


Talvella huomasin nolon tilanteen. Kaikissa, siis ihan oikeasti kaikissa, lempivillasukissani oli päkiän kohdalla reikä. Osa niistä oli vaivihkaa kasvanut jo aika suuriksi. Suutarin lapset ja kengät tuli mieleen kyllä. Venytin uusien sukkien neulomista kuitenkin keväämmälle, koska yksi toinen neuleprojekti vei aikaa (se pitääkin muistaa esitellä täällä ihan ensitilassa!).


Vihdoin pääsin sukkien tekemisen makuun. Sopiva malli löytyi Novitan 2018 kevät -lehdestä. Tilaan sitä nykyään, niin se sattui ensimmäisenä käteen. Nostalgiaraidoiksi nimetyt sukat tehdään alkuperäisen ohjeen mukaan 7 veljestä Aurorasta ja Pohjolasta. Niiden värimaailma ei täysin puhutellut minua, joten otin viherkuvioisen Auroran ja ihan yksivärisen kermanvalkoisen 7 veljeksen.


Sukat ovat polvipituiset, mikä on hauskaa vaihtelua. Yleensä omat sukkani eivät ole niin pitkiä, joten vaihtelu virkistää. Seurasin aika lailla tarkasti ohjetta varren ja kantapään osalta. Jalkapöydän Aurora-raidasta tein ohjetta pidemmään, vaihdoin vielä hetkeksi valkoiseen ja tein Auroralla vielä kärjet kärkikavennuksista alkaen.


Viherkuvioista Auroraa kuitenkin jäi ja pohdiskelin, että tulenkohan käyttämään sitä mihinkään muuhun projektiin. Väri on minulle vähän harvinainen (vaikkakin sopii hyvin!) ja jäljelle jäänyt jämä aika pieni. Niinpä sain idean koristella sukkia vähän lisää! Ja kun idealle antaa pikkusormen, niin sehän vei sitten koko käden. Tai tässä tapauksessa sukan varren, ja vähän enemmänkin.


Tein kolmenlaista koristetta. Ketjusilmukkanauhoista ompelin sukkien valkoisille raidoille spiraaleja ja kaarevia lenkkejä. Kumpaankin sukkaan virkkasin yhden ison kukkasen, joka on koristelun ykköskohta. Lisäksi virkkasin paljon pieniä kukkia, joita ompelin aika rohkealla kädellä sinne tänne. Koristelussa otti vallan ajatus "more is more", eli mitä sitä kainostelemaan. Kukkaa kehiin vaan. 



Koristeet painottuvat sukkavarsien etu- ja ulkoreunoihin, muutama eksyi ihan jalkapöydälle saaakka. Aika söpö kokonaisuus, vai mitä sanotte?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti