Hapanjuurileipä

Leivän leipomisen uudet tuulet ovat saapuneet herkkujen ja neulehuvien kotikeittiöön! Ystävä toi innokkaalle leipurille lahjaksi 10 grammaa Diiva-nimistä hapanleivän emojuurta. Edessä oleva haaste vaikutti niin suurelta, että pari viikkoa piti jemmailla Diivaa jääkaapissa, kunnes rohkaistuin. Sain vinkkejä Leipäpajan Eliisa Kuuselallta, joka on voimakkaasti ollut vaikuttamassa hapanleipäbuumin nousuun Suomessa. Eipä aikaakaan, kun ostoskassiin oli päätynyt Eliisan kirja "Leipävallankumous - hapanjuuren paluu" (Readme.fi, 2018) ja itse löysin itseni aiheeseen vihkiytyneiden facebook-ryhmästä. 

Aihe on sen verran syvempää leivontatiedettä ja -perinnettä, että en edes yritä alkaa referoimaan leivän leipomisen vaiheita ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Niihin suosittelen perehtymään em. opeilla. Tässä kuitenkin kuvakooste viikonlopun tunnelmista ja The Leivän syntymisestä, esikoishapanleivästäni. Jonka maku ei muuten ole mitenkään pistävän hapan, korkeintaan miedohkosti.

* * *

Kaksi isoa leipää:

200 g juurta

700 g haaleaa (27 C) vettä

950 g puolikarkeita vehnäjauhoja (käytin Manitoba cream -jauhoja)

50 g sämpyläjauhoja

20 g hienoksi jauhettua merisuolaa.

* * * 

Diiva pussissaan, ensimmäiset 20 g vettä ja jauhoja. 

Varsinaisen juuren tekoa.

Taikinan sekoittaminen alkaa. 

Juuri, vesi ja jauhot sekaisin. Autolyysi voi alkaa ja suola menee perään myöhemmin. 

Aika kivalta alkaa tuntua. Ensikohotuksen välissä vähän nostellaan ja venytellään. 

Muotoiluvaihe voi käynnistyä. 

Söpöt palleroiset. 

Ennen lopullisen muodon saamista vielä venytetään ja taitellaan. 

Kohotuslevolle menossa. Nämä kaverit nousivat 4 C asteisessa jääkaapissa peräti 18 h. 

Viillot ennen uuniin menoa. Kauniista koristelua ja estävät myös repeilyä. 

Ulos uunista! Voihan ihmetys, sieltä todella tuli upeat leivät!

Pari tuntia kosteuden ja lämpötilan tasaantumista ennen leikkaamista. Aika huikeaa!