Earl Grey -macaronit

Ii-hii! Nyt se iski! Nimittäin macaron-villitys! Olen näistä trendeistä aina vähän jäljessä, mutta sitten  sitäkin suuremmalla sydämellä mukana! Inspiraationhan toi tietysti joulupukki, jolta sain lahjaksi tämän kirjan:

Kirjan mukana tuli myös erittäin näppärä setti, jossa oli pursotinpussi ja monenmuotoisia pursotinteriä. Sujuu sitten macaronien teko kätevästi. Olen muuten tähän mennessä (huomenna loppiainen) kuullut, että pukki on tuonut monelle muullekin tutulle macaron-aiheisia kirjoja, joten ehkäpä niitä oli siellä Korvatunturilla tänä jouluna yllin kyllin.

Tämän kirjan erikoisuutena olivat kuvitetut ohjeet eri vaiheista. Olin kyllä mennä vähän puihin, kun ensin käskettiin erotella munanvalkuaiset jo edellisenä iltana odottamaan jääkaappiin. Siis miksi? Mitä hyötyä siitä on, että ne yöpyvät siellä jo valmiiksi eroteltuna keltuaisista? Minä säilytän kananmunia muutenkin jääkaapissa, joten viileitä ovat aina. Toinen ihmettelyä herättänyt ohjeen vaihe oli se, kun neuvottiin paahtamaan mantelijauhetta ja tomusokeria ensin uunissa. Okei, ymmärrän, että silloin tulee varmaan ihanaa paahdetun mantelin ja sokerin makua. Täytynee ehkä joskus kokeilla, mutta ilman paahtamistakin saa aikaan macaronit.

No, ensimmäiset kokeilut tein sitten uuden vuoden juhliin. Sain siellä maistelleilta ystäviltäni ymmärrystä epämääräisiin muotoihin ja lämmintä kannustusta jatkaa valitsemani (joulupukin minulle valitseman!) harrastuksen parissa. Mietin, että jotain siinä prosessissa ehkä meni mönkään ja päädyin You tuben opetusvideoiden pariin. Sieltäpä sitten hyppäsi esiin linkki Earl Grey -teen makuisista macaroneista ja se oli siinä. Niitä piti ehdottomasti päästä kokeilemaan! Earl Grey on minun lempiteetäni ja olen ennenkin yrittänyt tehdä senmakuista jälkiruokaa. Siitä tarinasta ei tässä enempää, koska se ei ollut keittiöurani hienoimpia hetkiä... Mutta olin siis hyvin vakuuttunut siitä, että Earl Grey on kelpo ainesosa jälkiruokapuolella. 

Voitte ensin käydä tuolla You tubessa katsomassa alkuperäisen ohjeen ja sitten vaikka katsoa, mitä minä sain aikaan. Minä sain tästä ainesmäärästä aikaan kaksi pellillistä macaron-kuoria (joita menee siis aina kaksi yhteen macaron-leivokseen).

2 isohkon kananmunan munanvalkuaista
5 rkl sokeria
1,185 dl (½ cups) mantelijauhetta (tai hieman enemmän)
2,37 dl (1 cup) tomusokeria
1 teepussillinen (n. 1,5 tl) Earl Grey teetä

Vaahdota munanvalkuaiset hyvin.

Lisää sokeria ruokalusikallinen kerrallaan ja jatka vaahdottamista. Vaahdota kovaksi marenkivaahdoksi, joka ei valu ja josta voi muodostaa teräviä huippuja.

Sekoita mantelijauhe, tomusokeri ja tee keskenään.

Siivilöi joukkoon.

Sekoita nuolijalla hiljalleen tasaiseksi. Jatka sekoittamista, koska osa vaahtoon vatkatusta ilmasta pitääkin tässä vaiheessa saada pois. Videon mukaan tämä prosessi on nimeltään macaronage ja juuri siinä pitää onnistua hyvin. Taikinaa on sekoitettu sopivasti, kun se valuu melko nopeasti takaisin, jos sitä vetää kulhon reunoille. Liikaa ei tietenkään saa sekoittaa, koska ilmaa pitää taikinaan jäädäkin. Itse en älynnyt ottaa tästä vaiheesta kuvaa, mutta videosta saa aika hyvän käsityksen siitä, millaista taikinan pitäisi olla siinä vaiheessa.

Sitten se nostellaan pursotuspussiin ja aloitetaan pursottaminen leivinpapereilla vuoratuille pelleille. Tarkoitus olisi saada mahdollisimman tasakokoisia lämpäreitä aikaan. Ne eivät paistuessaan leviä sivusuunnassa kuin hyvin vähän, joten voivat olla melko lähelläkin toisiaan. Itse huomaisin kätevimmäksi tekniikaksi, että pitää vain pursotuspussia paikallaan ja pursottaa. Eli ei tee mitään liikkeitä tai kuvioita pursottaessa. 

Pursottamisen jälkeen, leivinpeltiä lyödään pari kertaa pöytätasoon kovaa. Tämä saa turhat ilmakuplat puhkeamaan ja takaa tasaisemman lopputuloksen.

Tämän jälkeen onkin kuortumisen aika. Eli pursotetut macaronit jätetään huoneenlämpöön, vedottomaan paikkaan kuortumaan. Kirjassani sanotaan, että tunniksi, videossa riitti puoli tuntia. Ne ovat kuortuneet sitten, kun sormella kevyesti koskettaessa ei mitään jää sormeen. Minulla taisivat kuortua noin tunnin, kun ehdin siinä välissä vähän siivota ja käydä lähikaupassakin.

Macaroneja paistetaan uunissa n. 12 - 13 minuuttia. Minä paiston kiertoilmalla ja otin lämpötilaksi 125 C. Ensimmäisellä kerralla käytetty 150 C oli liikaa. Eli olisikohan ilman kiertoilmaa paistettaessa sopiva lämpötila jossain siinä 130 - 140 C kieppeillä?

Uunissa hyvin vaahdotetut ja riittävästi kuortuneet macaron-kuoret sitten nousevat hienosti. Niihin muodostuu ryppyinen "jalka" ja pinta jää sileäksi. Nämä nousivat erittäin paljon, vähempikin olisi riittänyt.

Macaron-kuorien paistuessa ja jäähtyessä on sopivaa aikaa valmistaa täyte, joka tässä tapauksessa on hunaja-voivaahtotäyte (honey buttercream). 

2 isohkon kananmunan keltuaista
0,59 dl (1/4 cups) sokeria
3,5 rkl maitoa
7 rkl huoneenlämpöistä voita
3 rkl hunajaa

Vaahdota keltuaisia kulhossa tai suoraan kattilassa. Lisää sokeri ja vaahdota vaaleaksi vaahdoksi. Lisää maito ja sekoita hyvin. 

Nosta kattila liedelle ja sekoittele matalalla lämmöllä, kunnes se paksuuntuu koostumukseltaan vanukasmaiseksi.

Siirrä täyte kattilasta kulhoon ja vatkaa, kunnes se on kokonaan jäähtynyt huoneenlämpöiseksi. 

Vaahdota voi omassa kulhossaan. Tässä täytyy muuten sitten käyttää ihan oikeaa voita, margariini tai mikään muu ei käy, koska voin maku on täytteessä ihan keskeinen. Lisää ensin puolet voista ja sekoita hyvin. Lisää sitten loput voista ja hunaja. Helpointa on käyttää juoksevaa hunajaa. Sekoita hyvin. Anna täytteen jähmettyä jääkaapissa n. 30 min., ennen kuorien täyttämistä.

Täytä sitten macaron-kuoret. Jos on sattunut niin, että kaikki eivät kuitenkaan ole ihan juuri samankokoisia, niin yritä löytä pareiksi suht' samankokoiset kappaleet. Toisista macaroneista tulee sitten vähän isompia kuin toisista, mutta se tuskin haittaa. Videossa täyte pursotetaan, mutta minä sudin ihan vain reilusti veitsellä kuoren päälle. Täytettä tulee muuten tästä määrästä mielestäni todella paljon, joten saa olla ihan rohkea sen käytössä. Sitten hellästi toinen kuori päälle ja voilà, macaron on valmis! Muutama näytekappale on kokin tietysti heti maistettava, mutta kyllä näitä vieraillekin jää!

Itselläni jäi täytettä vähän yli, joten täytynee ehkä tehdä uusi satsi kuoria huomenna. Jee!