Vihreä mekko ja vesiputouspääntie

Nyt sitä on, aikaa. Aikaa olla kotona, aikaa olla läheisten kanssa, aikaa opetella uutta. Vaikka olen kokenut neuloja ja virkkaaja, en ole juurikaan ommellut vaatteita. Ompelukoneen ostin toki aikanaan ensimmäisistä palkoistani ja jossain vaiheessa tuli ostettua myös rulla kaavapaperia. Ompeluinnostus taisi jäädä yksiin verkkareihin ja kaavarulla unohtui komeron perälle. Koneella sentään olet muutamat pöytäliinat, verhot ja lakanat tehnyt vuosien varrella. 

Ajattelin, että nyt olisi aikaa harjoittaa ompelutaitoam joten tuumasta toimeen. Mukava kotimekko oli toiveena ja sillä silmällä lähdin selaamaan vanhoja käsityölehtiäni. Moda 7/2012 -lehdestä löytyikin riittävän yksinkertainen mekko, jossa oli kaunis vesiputouspääntie. Lehden versio taisi ola vähä pikkujouluhenkinen paljettimekko, mutta tästä tuli keväisen vihreä trikoomekko. Kankaita kävin ostamassa juuri avatusta Menitan trikoomyymälästä, jossa on muuten nettikauppa tilauksia varten. Ostin erittäin joustavaa ja pehmeää vihreää puuvillatrikoota, josta ajattelin pääntien kauniisti onnistuvan.

Rohkeasti ryhdyin piirtämään kaavoja toisena eristäytymisen viikonloppuna. Ei ollutkaan ihan helppoa saada paperia pysymään kohdillaan ja pysymään oikean mekon kaavoissa, nehän olivat lehden kaava-arkilla tietenkin sekaisin. Soveltamaan oli pakko ryhtyä, että sain yläosasta pienemmän ja alaosasta suuremman. 

Käsityöasioiden ammattilaisystäväni auttoi minua laittamaan kaavat kankaalle oikein. Langansuunnat ja ties mitkä piti tarkasti huolehtia. Hänen mielestään olin valinnut niin lörpän kankaan, että se voisi olla jopa vähän hankala ommella. Palat sain kuitenkin leikattua. Se tuntui aika jännittävältä, niin lopulliselta. Neuloessa voi aina purkaa ja tehdä uudelleen, mutta kun kangas on kerran leikattu, niin sitä ei enää saa takaisin.

Viikon huilasin ja tänä viikonloppuna ryhdyin ompelemaan. Lehden ohjeet olivat onneksi selkeät ja etenivät vaihe vaiheelta. Selvisin yhdellä tarkentavalla kysymyksellä ystävältäni. Ensimmäisestä mekkoversiosta tuli liian väljä, joten sivusaumoista piti ottaa sisään. Johan alkoi istua paremmin! Hieman arvoin, pitäisikö vielä kaventaa, mutta en lopulta tehnyt niin. Mekko olisi muuten ehkä menettänyt muotonsa, jonka pitikin olla melko väljä. Se sopii myös tälle kankaalle mielestäni kauniimmin.

Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen! Varmasti saumoja tarkemmin tutkimalla löytäisi paranneltavaa, eikä helma todellakaan ole millimetrin tarkka. Mutta ei sen tarvitsekaan olla. Paras olisi tässäkin hyvän (ja valmiin!) vihollinen. Uudessa kotimekossa on kiva aloittaa huominen etätyöviikko.

P.S. Niin, ja toistaiseksi tämä kotona oleminen on ollut vaan tätä sosiaalista eristäytymistä, eikä sairastamista. Siitä olen iloinen. Pysykää tekin turvassa ja terveinä!