maanantai 4. marraskuuta 2013

Ruskea pitsineuleinen jakku

 
Olen viime vuosina tehnyt useita todella kivoja pitkiä villatakkeja, esimerkiksi tämän, tämän ja etenkin tämän, joka on käytössä ihan koko ajan. Ne ovatkin olleet hyvin käyttökelpoisia, koska käytän paljon esim. kapeita housuja, joiden kanssa ne sopivat hyvin. Mutta olen jo pitkään kärvistellyt sen tosiasian kanssa, että hameen kanssa ne näyttävät aika tyhmiltä. Hame ja tuollainen pitkä villatakki saavat ainakin minun vartalollani varustetun naisen näyttämään aika mummomaiselta, ehkä jopa vähän kassialmalta. Siksi olen kaipaillut sellaista mukavaa, ei niin pitkää, villaista takkia. Tai siis on ollut mielessä, että pitäisi tehdä.
No, tänä syksynä sitten tartuin tästä pitkäaikaisesta tuumastani toimeen ja neuloin tämän pitsineuleisen jakun/villatakin.
 
Ohje on Moda 6/2013:sta malli nro 40. Hyvin naisellinen ja siro,  mikä sopii minun tyyliini mukavasti. Alkuperäisessä ohjeessa lankana on Svarta Fåret Ullgarn 2-trådigt (100 % villa, tiheys 23 s =10 cm, puikot 3,5),  mutta minä en viitsinyt lähteä edes etsimään sellaista, vaan päädyin tuttuun ja turvalliseen Novita Wool:iin (100 % villa, tiheys 22 s = 10 cm, puikot 3,5). Väriksi valitsin suklaanruskean, koska a) se sopii minulle, b) se sopii monien vaatteiden kanssa yhteen.

 
 
 
Jakku on kauttaaltaan aika yksinkertaista pitsineuletta. Pitsiraidat muodostuvat oikeista silmukoista, yhteenneulotuista oikeista (joko etu- tai takakautta, riippuen kumpaan suuntaan kuvion halutaan kallistuvan) sekä langankierroista. Raitojen välinen osa on aina-nurinneuletta, eli nurin sekä oikealla että nurjalla puolella. Pitsiraidan nurja puoli neulotaan siis myös nurin, eli kaikki silmukat aina nurjalla nurin.
 
 


Malli oli ohjeen mukaisesti muodoltaan suora, eli ilman kavennuksia tai levennyksiä. Minä kuitenkin halusin vähän muotoa, joten aloitin yhtä kokoa suurempana, tein muutaman kavennuksen ja päädyin yhtä pienempään kokoon. Näin siksi, että kuten useilla naisilla, minullakin on lantio leveämpi kuin ylävartalo. :)
 
Jakku kiinnitetään napeilla. Pohdin kaupassa, että olisinko halunnut jotkut koristeellisemmat napit (vaikka kullankimaltavat), mutta päätin sitten, että ehkä yksinkertaiset sopivat sittenkin paremmin.

 
 
 
 
Sen jälkeen kun olin yhdistänyt kappaleet, jakku oli aika napakka. Viimeistellessä muotoilin sitä kuitenkin vielä hieman. Olenkohan koskaan kertonut viimeistelytavastani? No, kerronpa nyt, vaikka olisikin jo tullut mainittua.
 
Monissa ohjeissa nimittäin neuvotaan, että ennen kappaleiden yhdistämistä ne pitäisi kostuttaa ja muotoilla oikeaan muotoonsa. Mutta miten sitä siinä vaiheessa voi tietää, mikä on oikea muoto? Siis että jos vaikka hihoja pitääkin vähän levittää tai jotain muuta kohtaa? Siksipä minä yhdistelen kappaleet toisiinsa ensin ja sovitan sitten. Vasta vaatteen ollessa päällä tietää, mikä kohta istuu ja mikä ei.
 
Ja sitten viimeistelemään. Lasken vatiin kädenlämpöistä vettä ja tirautan perään pienen tippasen shampoota. Kyllä, shampoota. Ihan sama, minkälaista. Sitten perään ja hellästi puristellen kastelen sen läpimäräksi. Vaate huuhdellaan parissa huuhteluvedessä sen jälkeen.
 
Sitten tarvitaan kaksi pyyhettä. Ensimmäinen levitetään lattialle (ehkä kaksinkerroin, riippuen neuleen koosta) ja sen päälle nostetaan vettä valuva neule, jota siis EI puristella ollenkaan vedestä ennen tätä. Eli täysin läpimärkä neule. Lätkäistään tasoksi pyyhkeelle ja rullataan sitten pyyhe rullaksi. Ja nyt voi sitten puristella pyyherullaa. Näin neule ei veny oudosti ja pyyhe imaisee vedet itseensä. Sanomattakin lienee selvää, että pyyhe on tämän jälkeen se läpimärkä tekstiili.
 
Tämän jälkeen toinen pyyhe asetellaan tasoksi ritilälle tai pyykinkuivaustelineelle (mahdollisesti kaksinkerroin). Neule nostetaan päälle ja tässä vaiheessa tapahtuu muotoilu. Jos neuletta pitää leventää jostain, niin levitetään. Minä levitin tässä jakussa miehustaa ja hihojen yläosaa hieman. Helma oli ok. Sitten annetaan neuleen kuivua tasona. Kannattaa muuten nostella hihatkin siihen päälle, koska muuten voi käydä niin kuin minulla tämän jakun kanssa. Nostin vain hihansuut päälle, joten hihat jäivät sivuilta hieman roikkumaan. Tämä venytti niitä enemmän kuin olin ajatellut. Eivät ne yli sormien toki vielä ulotu, mutta tuonne rystysiin asti, kuten tästä voi huomata. 

 

Uudella kastelulla ja asettelulla tästäkin ehkä selvittäisiin, koska neuleen voi siis yrittää siinä tasossa muotoilla myös mahdollisimman tiiviiksi, jolloin liian leveitä/pitkiä osia saa hieman pienennettyä. Mutta toisaalta esimerkiksi töissä on aina niin kylmä, ettei minua haittaa yhtään, jos ranteetkin ovat kunnolla peitetty. Joten en ainakaan heti lähde uudelleenmuotoilemaan tätä.

Varsin kelpo jakku siis, taatusti tulee käytettyä paljon. Oikean koon lisäksi käytettävyyttä parantaa myös se, että neule on aika ohut. Ei siis ole kyse paksusta ja möhkäleisestä tekeleestä, vaan helposti takin alle mahtuvasta, kuitenkin villaisen lämmittävästä jakusta. Hyvä!

3 kommenttia:

  1. Hyvin kauniin jakun olet tehnyt! Viimeistely on usein taitolaji, koska aina ei voi tietää, miten lanka käyttäytyy. Minä kostutan useimmiten valmiit kappaleet, joskus kyllä valmiin neuleen. Minulla on löysä käsiala, en uskalla yleensä kastella ihan märäksi, suihkutan vaan vettä, kun neule on tasona.

    VastaaPoista
  2. Kaunis! Vastasin blogissani haasteeseesi. Omalla tavallani tosin.

    VastaaPoista