Naisen virkattu takki

Kesän alussa aloin selata neulelehtiäni ja muita ohjeita intoa täynnä. Joku kiva kesäneule olisi ihana saada käyntiin. Jotain kevyttä ja puuvillaista ehkä. Muutaman kivan mallin löysinkin, mutta lankavarastojani (kyllä, voidaan puhua varastoista monikossa...) läpikäydessäni törmäsin kahteen keskeneräiseen kesäneuleeseen! Viime- ja aikaisempina kesinä aloitettuja hienoja projekteja, jotka ovat jääneet lankakorin tai -arkun pohjalle. Ilmeisesti olen jättänyt kohtalaisen suuritöiset virkatut ja neulotut kesäneuleet syystöiden alta odottamaan seuraavaa, tai sitä seuraavaa kesää.

Minulla oli siis parikin hyvää pohjaa, mistä jatkaa. Ensimmäiseksi sain loppuun viime vuonna aloittamani virkatun jakun. Ohje on Novitan 2/2018-lehden malli nro 41, joka löytyy myös Novitan nettisivuilta. Kuten kuvasta näkyy, tein takin huomattavasti alkuperäistä mallia lyhyempänä, koska uskon sen mitan sopivan minulle paremmin. Takki aloitetaan virkkaamalla alareunan ruutukuvioita. Tein niitä reunakaarien lisäksi vain yhden isojen ja yhden pienten ruutujen kerroksen alkuperäisten kaksien sijaan. Lyhensin myös etu- ja takakappaleiden kaarikuviota, jolloin pienten ruutujen valkoinen raita ei tullut ihan vyötärölle vaan juuri rintojen alle, hieman empirehenkisesti. Tällaisilla pienillä muokkauksilla saa ohjeista paremmin itselleen istuvia. Myös hihat jätin aavistuksen alkuperäistä lyhyemmiksi.

Virkkasin takin koukulla 2,5. Lankana oli vanhaa, korin pohjalta löytynyttä Novita Kotiväkeä, ohuttaa puuvillaa sekin, kuten ohjeen Novita Cotton Mercerized. Tarkoitus oli tehdä niistä n. 10 vuotta sitten pöytäliina, mutta ei tullutkaan liinaa, vaan takki. Näin jälkikäteen ajateltuna yksiväriselle valkoiselle takille olisi ollut enemmän käyttöä kuin kelta-valkoiselle, mutta kaunis on tämäkin. Kahden virkatun narun kiinnitys tekee takista hauskalla tavalla rennon ja boheemin. 

Kaikkein hienointa takissa on mielestäni täydellinen koko ja istuvuus. Siitä tulee aina yhtä ihana onnistumisen tunne!