lauantai 1. syyskuuta 2012

Pitkä ruskea jakku




Yksi kevään parhaista tekosistani on valmis! Eikä syntynyt muuten ihan helpolla tämä kaunokainen, täytyy tunnustaa. Harvoin olen ollut niin nesteessä jonkun kuvion kanssa kuin tämän. Mutta valmista tuli ja erittäin käyttökelpoinen villatakki tulkin. Tai oikeastaan sana "villatakki" on hieman harhaanjohtava tässä yhteydessä, koska lanka, Schoeller + Stahlin Elfin, oli 90 % polyakryylia ja 10 % mohairia. Lanka on hankittu Tallinnan Karnaluksista huhtikuisella käsityömatkallani

Ohje jakkuun on Moda 1/2011 -lehdestä malli nro 25. Siinä on käytetty samaa Elfin-lankaa, mutta tummanviolettina. Itselleni ruskea on omempi sävy, joten nappasin sen heti Karnaluksin hyllystä. Sitä paitsi minulla on ollut suuri tarve ruskealle neuletakille, joten uskoisin, että tätä tulee käytettyä paljon.

Jakku on erittäin pitkä, n. 90 cm. Hihat ovat istutetut ja yläosa siten mukavan napakka. Sellaista toivoinkin. Kun helma on pitkä ja tässä tapauksessa alaspäin levenevä ja liehuva, on yläosan hyvä olla istuva. Etu- ja takakappaleita neulotaan ensin 27 cm pystysuoraan ja sitten alkavat tasaiset kavennukset, joita tehdään aina kainaloihin asti. Koko pitkä helmaosa on pitsineulette, jossa mm. nurjien raitojen lisäksi raidoittelee välillä myös kerroksia, jotka koostuvat langankierroista ja kavennuksista. Tästä syntyy kiva aaltoileva kuvio. 




Se, mikä aiheutti täällä kotisohvalla hampaidenkiristystä ja ärräpäitä, oli laskuissa pysyminen kavennuskerroksilla pitsineuleen kanssa. Ei ollut ihan helppoa se, ei. Koska jos olet jo kaventanut ne silmukat, joiden kohtaan langankierrot tulisivat, et voi tehdä yhtä paljon pitsikuvioon kuuluvia kavennuksia, koska muuten silmukkamäärä pienenee liikaa. Ja vastaavasti, jos olet jo tehnyt "kaventanut pois" pitsikuvion tuplakavennusten kohdat, et voi tehdä kaikkia langankiertoja, koska muuten tulee taas yht'äkkiä liikaa silmukoita. Kyllä vähemmästäkin hermot menee! Täytyi siis olla ihan koko ajan laskemassa silmukkamäärää, yhtään ei voinut luottaa siihen, miten uskoi asian menevän. Jossain vaiheessa neuletta kyllä kadutti, että tuli aloitettua tämä, mutta sisukkaasti vedin loppuun asti. Ja ah, sitä rentoutumisen tunnetta aina, kun pääsi yläosan joustinneuleeseen asti. Jes! Joustinneuleiset hihat menivätkin sitten ihan heittämällä helposti. Etenkin, kun puikkokoolla 7 neulominen on aika nopeasti etenevää. 

Kauluksen reunaan neulotaan muutaman sentin verran sileää nurjaa. Samassa yhteydessä lisätään jakun solmimisnauhojen ylimääräiset silmukat ja neulotaan ne samana sileänä nurjana. Ohje neuvoi tekemään vastaavat leveähköt reunukset myös jakun etureunoihin. Minusta ne lisäsivät liikaa jakun leveyttä, joten tein etureunoihin pelkät rapuvirkkauskerrokset. Näin jakku tuntuu sopivamman kokoiselta. Ainoa kiinnitys on siis solmimisnauhat.

 

Pohdin kovasti, että laittaisiko koko etureunan matkalta kuitenkin vielä nappeja tai huomaamattomampia neppareita. Jakun saisi silloin kokonaan kiinni ja koko luomus olisi enemmänkin mekkomainen. Makutuomarit pitivät molemmat enemmän pelkästä nauhakiinnityksestä, mutta pohdiskelen vielä, haluanko lisätä napit/nepparit. Ajatus neulemekosta viehättää minua kuitenkin. Mekkoimainen muoto korostuu, koska reuna tosiaan on hyvin voimakkaasti alaspäin levenevä ja alhaalta aika liehuvainenkin.

(Julkaistu vanhassa blogissani 4.6.2012)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti