Indonesian ja Singaporen ruokamatka

 

 

Kesän ehdottomasti juttu oli sukellusmatka Indonesian Bunakenille, Living Colours Dive Resortiin. Uskomatonta, miten hienoa siellä olikin! Hurahdin sukellustouhuun yhä edellisiäkin matkoja enemmän, jos vain mahdollista Tein 21 upeaa sukellusta kirkkaissa vesissä: kilpikonnia, monia värikkäitä kaloja, koralleja, kotiloita, rauskuja, haita ja paljon muuta mielenkiintoista. Kaikki sujui loistavasti ja seura oli mitä mainiointa.

 

Tässä palailen matkan ruokatunnelmiin. Mennessä pysähdyin pariksi yöksi Singaporeen. Lentoja olisi joka tapauksessa pitänyt vaihtaa siellä, joten päätin samalla tutustua hieman kaupunkiin. Singaporehan on varsinainen Aasian monien kulttuurien kohtaamispaikka, joten myös ruokakulttuureita löytyi laidasta laitaan. Ensimmäisenä iltana söin sushia mainiossa ravintolassa jokivarren Clarke Quayllä. Kamera jäi tietysti juuri silloin hotellille, joten kuvia susheista ei ole. Mieleen kuitenkin jäi, että tuli kokeiltua normaalia rasvaisempaa tonnikalaa, jollaista en tiennyt olevan olemassakaan. Hyvät sushit oli, vaikka se tavallinen tonnikala on kyllä parempaa.

 

Seuraavana päivän olin lounasaikaan Little Indiassa, eli intialaisessa kaupungiosassa. Päädyin paikallisten food courtiin pyörimään. Siellä oli kojuja toinen toisensa vieressä, tarjolla kaikenlaista mahdollista intialaista (sekä kiinalaista ja thaimaalaista) ruokaa.



 

 

 

Päädyin lopulta syömään lammaskastiketta, jonka oheen tilasin naanleipää. Kastike oli muuten älyttömän tulista!

 

 

 



Toisesta kojusta nappasin mukaan mangolassin. Odotin hienoa, autenttista mangosta tehtyä makuelämystä. Kun katselin kioskinsedän työtä, huomasin kuitenkin, että oikeaa mangoa ei lassiin laitettu. Mangoaromi taisi tulla keltaisesta siirapista, jota hän joukkoon hieman lirautti. Hyvältä se silti maistui.



 

Myöhemmin samana päivänä olin vastaavanlaisessa food courtissa Chinatownissa. Sielläkin oli paljon nähtävää ja kauan pyörin ihan vaan katselemassa kaikkea. Lopulta päädyin juomakioskille, jossa näin tämän krysanteemin makuisen jääteen. No sitähän piti tietysti kokeilla! Kukkaismaku oli kyllä aika vieno, täytyy sanoa.

 

 

Erityisesti silmään pisti tölkin kyljessä ollut maininta "Not so sweet". Se kuulosti lupaavalta, koska tavallinen jäätee on usein mielestäni vähän liian makeaa. No, tämäpä oli myös. Erittäin makeaa, jos rehellisesti sanotaan. Hämmentyneenä tutkin tölkkiä lisää ja siitä löytyikin täsmennys "25 % less sugar than regular Asian beverages"! Eli aasialaisittain tämä oli siis vähemmän makeaa. En ehkä halua maistaa niitä tavallisia aasialaisia juomia. ;)

 

Silmään pisti food courtilla pari kylttiä. Ensinnäkin olin tipahtaa, kun näin tämän kilpikonnankeittoa myyvän kojun. Huh huh! Minä en syö kilpikonnia, vaan sukellan niiden kanssa (ja Bunakenilla niitä kyllä riittikin sukelluskaveriksi!). Okei, tiedän, että samalla logiikalla, minun ei pitäisi syödä kalaakaan, mutta, mutta...

 

Tällaista kanaruokaa myytiin myös. Olikohan kana siinä humallutettu höyryttämällä vai kenties höyrytetty jo valmiiksi humalainen kana? ;)

 

 

Päädyin syömään satay-kanaa, joka oli oikein hyvää! Kanavartaita pähkinäkastikkeessa.

 

Illalla kävelin pitkin joen etelärantaa, josta oli todella kauniit näkymät.

 

 

Syömään päädyin mukavalle italialaishenkiselle terassille. Ensin piti maistaa paikallista Tiger-olutta. 

 

 

Ruoaksi valitsin erinomaista linguinea, grillattuja jättikatkarapuja ja kirsikkatomaatteja. Nam!

 

 

Joen rannasta löytyi myös tämä mielenkiintoinen jäätelöbaari.

 

Makuja oli monia. Meille tavallisten suklaiden ym. lisäksi japanilaisia vaihtoehtoja. Kokeilevalla linjalla päätin valita juuri niitä. Otin toiseksi mauksi vihreää teetä ja punaisia papuja. Se oli... tuota noin... sanotaanko vaikka, että hyvin "jännittävää". Sekä tee että pavut maistuivat selvästi. Ei tullut omaa suosikkia siitä. ;) Sen sijaan toinen maku oli erinomainen, musta seesaminsiemen.

 

 

 

Ravintolavalintojen viidakossa pyöriminen jäi, kun päädyin Singaporesta Bunakenin viidakkoiselle paratiisisaarelle. Sukellusresortin hintaan kuuluivat kaikki ateriat, joten sitä syötiin, mitä tarjolla oli. Lähistöllä ei olisi ollutkaan ravintoloita tai kahviloita, koska lähin kylä oli kaukana ja isompi kaupunki pääsaarella.

 

Resortin ravintolassa syötiin aamiaista, lounasta sekä illallista. Lounalla ja illallisella oli aina riisiä sekä kasvisruokaa, kalaruokaa ja kanaruokaa. Myös aika usein hedelmiä.

 

 

 

En päässyt ihan perille siitä, oliko ruoka nimenomaisesti perinteistä indonesialaista vai pikemminkin yleisaasialaista. Veikkaisin jälkimmäistä. Etukäteen vähän jännitin nimenomaan tätä ruoka-asiaa, koska kuten ehkä muistatte, minulla on ollut hieman ongelmia esim. thairuoan kanssa. Huoleni oli kuitenkin suureksi osaksi turha. Ruoka tuolla oli huomattavasti parempaa kuin thairuoka, makumaailma oli moninaisempi. Tai länsimaisempi, mene tiedä. Ja tunnetusti nälkähän saa ruoan kuin ruoan maistumaan erinomaiselta ja sukeltaessa todellakin tulee nälkä. Suurella ruokahalulla tuli syötyä joka päivä!

 

Tässä muutamia otoksia matkan ajalta. Kalaa:

 

 

 

Cassavaa, joka on paikallinen, etäisesti perunalta maistuva juures.

 

Herkullista kanaa, yhdellä monista tavoista valmistettuna. Suosikkini oli ehkä butter sauce chicken, josta minulla ei tietenkään ole kuvaa.

 

 

Mustapippurikastike oli voimakasta, mutta hyvää. Sitä saatiin sekä kalan että kanan kanssa.

 

 

Paistettua banaania ja hunajaa jälkkäriksi!

 

 

 

 Sukelluksen jälkeinen palauttava cokis kuului useimpina päivinä asiaan, tietysti. :)

 

 

 

Jälkiruoaksi ollutta hedelmäsalaattia, joka oli aika mielenkiintoista. Sisälsi mm. avokadoa ja vaaleanpunaista hyytelöä.

 

 

 

Aamukahvi tehtiin paikallisesta kahvijauheesta, joka oli hienojakoista ja aika mielenkiintoisen näköistä.

 

 

Tämännäköistä kahvia siitä tuli, maidon kanssa. Jauhe muodosti jännän sakan lasin pohjalle, mutta kahvi maistui ihan kelvolliselta.

 

 

 

Noin muutoin sukeltajan aamiainen koostui banaanipannukakusta hunajalla, kananmunasta ja leivästä. Parhaimpina aamuina yksi sukelluskouluttajista oli leiponut tuoretta leipää, nam! Toisina aamuina tehtiin toastista ja juustosta grillissä voileipiä.

 

 

 

 

Soijaa oli myös useanakin päivänä tarjolla.

 

 

Ja jälleen kalaa, eri kastikkeessa tällä kertaa.

 

Ehkä kaikkein erikoisinta oli tämä viimeisenä iltana tarjoiltu jälkiruokahyytelö. Vaniljakastike sen päällä oli kyllä suussa sulavaa. 

 

Kaikkinensa suosittelen siis Living Coloursiin matkustamista myös ruoan puolesta. Mutta etenenkin siis sukeltamisen. <3

 

Paluumatkalla huomasin lennolla Singaporeen tällaisen Mäkkärin mainoksen. Tuunaavat ilmeisesti ruokiaan paikallisin mauin. Maistuisiko McFlurry, joka on durian-hedelmällä maustettu? Sitä voi kauniisti sanottuna kai kuvailla "haisulihedelmäksi". Maku ilmeisesti ok, mutta haju erittäin voimakas ja paha. En uskaltautunut Singaporessa sitä kokeilemaan, koska en halunnut hajun jäävän itseeni. Monessa paikassa Singaporessa näkyi "no smoking" -kyltin vieressä kyltti "no durian". Eli aikamoinen hedelmien kuningas siis! :)