Karjalaisten piirakoiden päivä

Pidimme eilen rakkaan ystäväni kanssa karjalaisten piirakoiden leipomistalkoot. Se vaatii aina pientä ryhtymistä, joten kaksin aina hauskempi touhuta. Lopputuloksena vino pino perinteisiä riisipiirakoita sekä lounaaksi muutama mannapuurotäyttäinen sultsina. Alla ohjeet molempiin ja muutama making of -kuva.

Ensin kannattaa aloittaa puurojen valmistus. Riisipiirakoita varten teimme litran riisipuuron, eli suoraan puuroriisipaketin kyljestä, nesteenä 1 l kevytmaitoa (tai jopa kulutusmaitoa, jos haluat). Mannapuuro oli niin ikään puuropaketin ohjeella valmistettu, nesteenä samoin 1 l kevytmaitoa.

Teimme molemmat piirakkasortit samasta taikinasta. Tästä määrästä tulee n. 25-30 riisipiirakkaa sekä sen päälle kuusi isoa sultsinaa:

4 dl ruisjauhoja

1½ dl vehnäjauhoja 

1½ tl suolaa (tai vähemmän)

n. 1-1½ dl vettä

Sekoita jauhot ja suola. Lisää joukkoon vettä ja vaivaa kädellä tasaisen kiinteäksi taikinaksi. Se ei saa olla liian kuivaa ja murenevaa, mutta ei myöskään sormiin tarttuvaa. 

Sitten itse asiaan, eli pulikoimaan. Pyörittelin ensin taikinasta n. 3-4 cm paksuisen pötkön, josta leikkasin riisipiirakoita varten n. 1 cm levyisiä paloja. Perinteistä karjalaista pulikkaa ei meiltä löytynyt, joten kaulitsimme muuten tavallisella, mutta kooltaan pienellä kaulimellä. Pienellä ihan vaan siksi, että sitä oli helppo käsitellä. Tämän vaiheen voi muuten helposti hoitaa myös pastakoneella.   Riisipiirakoita varten tarkoitus on saada mahdollisimman ohuita soikeanmuotoisia pohjia. Niiden päälle laitetaan puuroa n. pari ruokalusikallista. Puuro tasoitetaan ja sitten sormilla rypytetään reunat päälle. Otimme rypytysvaiheesta myös hienon videon

Ja tässä lopputulos matkalla jo uuniin:

Piirakoita paistetaan 250 C uunissa sen verran, että pohja kypsyy ja puuro saattaa saada häivähdyksen väriä. Tähän menee ehkä 5-10 min, uunista riippuen. Heti piirakoiden tultua uunista ne sivellään voisulalla. Eikä siis tällä kertaa margariinisulalla, vaan nimenomaan voisulalla. Jos perinneruokia lähdetään valmistamaan, niin tehdään ne sitten perinteisistä aineista, eikö? 

Sultsinoita varten pulikoidaan isompi lätty, ympyränmuotoinen. Taikinapötköstä kannattaa leikata siis vähän isompi pala, n. 2 cm levyinen. Jälleen pulikoidaan aika ohueksi, minä tein eilen n. 20 cm läpimitaltaan olevia.

Valmiit pohjat nostellaan pinoon odottamaan paistamista, väliin laitetaan rutkasti jauhoja, jotta pohjat eivät jää kiinni toisiinsa. Ne kannattaa myös peittää liinalla tms., jotta eivät kuivu liikaa. Ennen vanhaan sultsinat paistettiin suoraan hellalla, mutta minä käytän mieluummin valurautapannua. Pannun tulee olla hyvin kuuma, eikä paistaessa käytetä rasvaa. Pohjaa paistetaan hetken aikaa molemmilta puolilta. Varo kuitenkin paistamasta liikaa, ettei pohja kovetu.

Paistamisen jälkeen pohjat voidellaan heti voisulalla molemmilta puolin ja nostetaan sen jälkeen pinoon odottamaan. Paistetut ja voidellut pohjat voi peittää vaikka muovikelmulla, niin mehustuvat mukavan pehmeiksi.

Sen jälkeen sultsinat täytetään mannapuurolla. Pohjan keskelle laitetaan sopiva kauhallinen puuroa ja taitetaan oikea ja vasen reuna sisään päin. Eli tavallaan viikataan sultsina kolmeen osaan. Sen jälkeen vielä taitetaan keskeltä kerran kahtia niin, että avoimet päät jäävät molemmat ylös. Sitten vaan nauttimaan siististi. 

Riisipiirakoiden päälle teimme luonnollisesti munavoita. Siihen tuli keitettyjä kananmunia, voita ja suolaa. Toisin kuin karjalaiset esiäitimme, keitimme munat modernilla Munamiehellä:

Ja ruokajuomaksi tietysti maitoa, purkki kurkkiikin tuolta Munamiehen takaa.  

Sultsinat sulahtivat suihimme lounaaksi ja piirakoita nautittiin vielä iltapalaksikin. Hyvää oli!

(Julkaistu vanhassa blogissani 20.2.2011)