lauantai 11. elokuuta 2012

Ravut




Rapu-rapu-rapu-rapu-rallaa!
Tänä kesänä tapahtui sellainen ihme, että pääsin ensimmäistä kertaa todistamaan rapujen ruoaksi laittoa ihan alusta asti! Vierailin ruoka-aatosteluaan netissä kirjoittavan ystäväni Gingerin mökillä. Saimme viereisestä lammesta viisi täplärapua! Yhden ison ja neljä pienempää. Siitä seurasi minulle ennenkokematon kokkailukokemus, josta tässä nyt parhaat palat (ei sovellu heikkohermoisille, sisältää vahvoja kohtauksia...).
Ravut odottelivat kohtaloaan arkisesti saavissa veden alla. Rapujen ruoaksi valmistaminen alkoi sillä, että saavista kaadettiin vedet pois.



Rapuja huuhdeltiin muutaman kerran puhtaalla vedellä kaikenlaisen lian poistamiseksi. Suurin ravuista yritti aina saavin kaatovaiheessa karkuun, mutta saimme pidettyä kaverin aisoissa.

Seuraavaksi laitettiin keitinvesi valmiiksi. Viidelle ravulle meni suurin piirtein:
2 litraa vettä
0,8 dl merisuolaa
3 palaa sokeria
tilliä puutarhasta
Lisäsimme veteen tillistä erityisesti varret. Veden tulee kiehua riemukkaasti kuplien ennen rapujen lisäämistä. Kaikkien rapujen tulee myös olla eläviä ennen keittämistä. Valmiiksi kuolleita rapuja ei saa syödä.
Tässä yksi kappale matkalla määränsä päähän:


Ravut kuolevat kiehuvassa vedessä heti. Minut yllätti se, miten nopeasti väri muuttuu ruskeasta kirkkaanpunaiseksi. Rapuja keitetään 8-12 minuuttia, kunnes pyrstön ja kuoren väliin syntyy rako. Jos haluaa pelata varman päälle, voi toki keittää vielä vähän kauemminkin. Tässä valmis keitos:



Keittämisen jälkeen kattila rapukeitoksineen tulee viilentää. Se jäähdytetään kylmässä vesialtaassa. Uutta kylmää vettä kannattaa vaihtaa monta kertaa. Sen jälkeen kattila siirretään sellaisenaan jääkaappiin, missä rapujen annetaan maustua 6-12 tuntia. Rapujen keittäminen kannattaa siis tehdä hyvissä ajoin ennen herkuttelua.
Yhdestä ravusta ei lähde kovin paljon syötävää. Siksi nälkä kannattaakin hoitaa pois muilla ruoilla ja säästää ravut vain yhdeksi aterian ruokalajiksi tai esim. pieneksi iltapalaksi. 
Asettelimme ravut kauniisti pyrstöstään kiinni viinilasin reunalle. Koristeeksi tillikruunu ja sitruunaviipaleita!

Ruokailijoille katetaan rapuveitsi, sormienpesuvesi ja servetti. Kuorille kannattaa varata oma kulhonsa. En ole kovin kokenut rapujen kuorija, joten en anna tässä nyt yksityiskohtaisia neuvoja rapujen kuorimiseen. Hauskaa rapujen kanssa pipertäminen kuitenkin oli ja sain myös syötävät lihat ravusta irti. Ne aseteltiin paahdetulle sämpylänpalalle, tillitupsun kera:



Sitten suurella ilolla ja riemulla herkuttelemaan. Snapseja ei meidän rapukesteillämme juotu, mutta pidin toki ravulle puheen ("toivottavasti sulla oli hyvä elämä") ja lauloimme lauluja. Helan gårin ja erinäisten Bellmannien lisäksi sanoitin muutaman uuden rapulaulun: Yksi rapu on kasvanut lammessaVanha rapu hunningolla sekä Rapu saunoo.  
Kiitos emännälle unohtumattomista ruokaelämyksistä!

(Julkaistu vanhassa blogissani 31.7.2011)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti